Varovaisuutta ja realismia Japanin ydinvoimavaihtoehdoissa

Maailma seuraa Japanin reaktiota Pohjois-Korean ydinkokeeseen saadakseen merkkejä siitä, että se saattaa itse ryhtyä ydinvoimaksi. Japani, joka on jo virtuaalinen ydinsupervalta, voisi rakentaa arsenaalin, joka on vain Yhdysvaltojen ja Venäjän jälkeen. Sillä on runsaasti halkeamiskelpoista materiaalia, ja sen avaruusohjelman kehittyneet raketit voitaisiin helposti muuntaa kantamaan ydinkuormia. Kansakunnalla on selkeästi myös taloudellinen kapasiteetti liittyä ydinklubiin. Lopuksi, Japanin pasifistinen perustuslaki voitaisiin tulkita niin, että se sietää ydinaseiden hallussapitoa puhtaasti puolustustarkoituksiin tai pelotteena kostotoimilla.

Silti tiellä on monia esteitä. Ensinnäkin testaus aiheuttaisi ongelman, koska tiheästi asutulla saaristolla ja syrjäisillä Tyynenmeren saarilla ei ole sopivaa räjähdyspaikkaa. On ironista, että toisen maailmansodan aikaisen Japanin imperiumin sanotaan sijoittaneen alkeelliset ydinasekehityslaitoksensa nykyiseen Pohjois-Koreaan.

Toiseksi Japanin ydinvoima todennäköisimmin kiihdyttäisi alueellista ydinasekilpailua, mikä saattaisi horjuttaa Japanin kukoistavan status quon. Dominoefekti synnyttäisi asevarustelun Kiinan ja Intian sekä Intian ja Pakistanin välillä.



Kolmanneksi Japanin arvovalta ydinaseriisunnan mestarina tahraantuisi peruuttamattomasti. USA:n rohkaisemana vuonna 1993 Japanin pääministeri Morihiro Hosokawa ilmoitti kannattavansa ydinsulkusopimuksen (NPT) jatkamista toistaiseksi. Ydin Japani saattaa nopeuttaa ydinsulkusopimuksen hajoamista, mikä palvelee Japanin pitkän aikavälin valistunutta etua suurena kauppavaltiona, joka on riippuvainen maailmanlaajuisesta turvallisuudesta ja vakaudesta.

Lopuksi, Japanin ydinvoimala voi vaarantaa Yhdysvaltojen ja Japanin liittouman, jos Yhdysvallat pitää siirtoa haasteena Yhdysvaltojen ylivoimalle tai osoituksena Japanin epäluottamuksesta Yhdysvaltain ydinsateenvarjoa kohtaan. Allianssi on Tokion turvallisuusstrategian avain, ja ilman sitä Japanin turvallisuus olisi uhattuna ja puolustusmenot nousevat pilviin.

Näin ollen pääministeri Shinzo Aben lupaus, Japani ei tule ydinvoimaan, on otettu hyvin Japanin vakiintuneen ydinvoiman ulkopuolisen politiikan noudattamisena. Tämä politiikka ei heijasta pelkästään Hiroshiman ja Nagasakin traumaa, vaan myös kylmää laskelmaa maan geostrategisista, diplomaattisista ja taloudellisista eduista.

Totta, Pohjois-Korean kärjistyvä syrjäytyminen muodostaa lumipallouhan Japanille, mutta se uhka ei ole vielä välitön tai olemassa. Pohjois-Korea tarvitsee vielä useita vuosia, ellei vuosikymmentä, rakentaakseen tehokkaita ydinkärkiä ja asentaakseen ne ballistisiin ohjuksiin. Näin ollen Japanin ei tarvitse reagoida paniikkiin, ja se voi viedä aikaa vaihtoehtojensa pohtimiseen.

Japanin poliittiset johtajat kiihdyttävät Pohjois-Korean vastaisten sotilaspoliittisten vaihtoehtojen tutkimista ja selvittävät, voidaanko Japanin turvallisuuspolitiikkaa rajoittavat liian pasifistiset oikeudelliset järjestelyt korjata. Aben hallinto harkitsee teatterin ohjuspuolustusjärjestelmän (TMD) nopeaa hankintaa ja käyttöönottoa, ja jotkut hallitsevan liberaalidemokraattisen puolueen johtajat keskustelevat aktiivisesti kirurgisten iskuvalmiuksien hankkimisesta, joista Japani on pidättäytynyt äänestämästä.

Valitettavasti TMD-suoja on parhaimmillaan huokoinen johtuen teknologisesta epätäydellisyydestä. Kirurgiset iskukyvyt eivät myöskään välttämättä tyydytä konfliktin sattuessa, koska Japanin tiedusteluelimet eivät pystyisi paikantamaan monia Pohjois-Korean maanalaisia ​​ydinlaitoksia ja liikkuvia ohjusten laukaisulaitteita. Siten Japanin seuraavan sukupolven passiiviset ja aktiiviset puolustuskyvyt ovat vain marginaalisesti tehokkaita.

on rikkaruoho laillista Meksikossa cancun 2021

Yleinen mielipide on dynaaminen, ja Japanin lopullista ydinasepäätöstä on vaikea ennustaa. Pohjois-Korean uhka kuitenkin todennäköisesti pahenee, ja Japanin hallitus ja yleisö voivat alkaa suosia kotimaista ydinvoimaa. Yhdysvaltoja suositellaan tunnustamaan tämä mahdollisuus ja katsomaan pidemmälle kuin yksinkertainen japanilaisen ydinohjelman hyväksyminen tai kieltäminen. Japanilla on kolmas tapa käsitellä Pohjois-Korean uhkaa, jos siitä tulee välitön ja olemassa oleva.

Vastineeksi Tokion lupauksesta olla kehittämättä alkuperäistä ydinasetta Yhdysvaltojen pitäisi suostua 100 tai 200 taktisen ydinkärjen vuokraamiseen Japanille. Japanilla on varaa taloudelliseen taakkaan, sillä on sotilaallista hienostuneisuutta ydinkärkien ylläpitoon ja tarvittaessa laukaisemiseen, ja se on osoittanut yli 60 vuoden ajan olevansa vastuullinen ja kypsä demokratia. Mahdolliset riskit ovat myös hallittavissa: Yhdysvallat säilyttäisi hallinnassa risteilyohjuksiin ladatut elektroniset kartat (TERCOM), joihin taistelukärjet on asennettu, ja ohjukset voitaisiin laukaista vain Yhdysvaltain suostumuksella. Lisäksi leasingsopimukseen sisältyisi raukeamislauseke, joka velvoittaisi Japanin palauttamaan taistelukärjet amerikkalaisten hallintaan, kun Pohjois-Korean kasvava uhka vähenee.

Tällainen ratkaisu ei ole ennennäkemätön, sillä Yhdysvallat ja Kanada yrittivät 1960-luvulla samanlaista ohjelmaa torjuakseen Neuvostoliiton uhan. Vielä tärkeämpää on, että tällä järjestelyllä vältytään horjuttamasta maailmanlaajuista turvallisuusjärjestystä, kuten Japanin osoitettu ydinvoimakapasiteetti voisi, ja se tyydyttäisi Japanin todennäköisen tarpeen saada suurempaa suojan tunnetta Pohjois-Korealta.