Varo pieniä vihreitä miehiä

Ukrainan kriisissä on nähty mielenkiintoinen ilmiö: Krimille ja Itä-Ukrainaan on ilmestynyt ammattimaiselta näyttäviä sotilaita venäläistyyppisissä taisteluasuissa venäläisin asein, mutta ilman tunnistemerkkejä. Ukrainalaiset loivat termin pikku vihreät miehet, kun tällaiset sotilaat miehittivät tiesulkuja ja valloittivat strategisia pisteitä Krimin niemimaalla.

Naton tulisi miettiä, mitä tämä voisi tarkoittaa allianssin turvallisuudelle, erityisesti, miten reagoida, jos Viroon tai Latviaan ilmestyisi pieniä vihreitä miehiä.

Pienet vihreät miehet ilmestyivät Krimille helmikuun lopussa. Kun presidentti Vladimir Putin kysyi 4. maaliskuuta pidetyssä lehdistötilaisuudessa sotilaista ja heidän venäläistyyppisistä taisteluväsymyksistään, hän kielsi heidän olevan venäläisiä ja kutsui heitä paikallisiksi itsepuolustusyksiköiksi.



Totuus paljastui pian. 28. maaliskuuta Putin onnitteli Venäjän upseereita Kremlissä heidän suorituksestaan ​​Krimin operaatiossa. Venäjän puolustusministeriö myönsi voittomitalin Krimin palauttamisesta. 18. toukokuuta pidetyssä puhelinkeskustelussa Putin myönsi, että Krimillä olevat joukot olivat venäläisiä.

Samassa puhelinkeskustelussa Venäjän presidentti kiisti, että huhtikuussa Itä-Ukrainassa rakennuksia valtaaneet sotilaat olivat venäläisiä. Vaikka monet Donetskin ja Luhanskin aseellisista separatisteista ovat epäilemättä paikallisia, jotkut ovat näyttäneet ja pitäneet itseään paljon kuin pienet vihreät miehiä/venäläissotilaat, jotka valtasivat Krimin niin tehokkaasti. Vahvistaako Putin jossain vaiheessa, että venäläistä henkilökuntaa on todellakin ollut mukana Itä-Ukrainassa?

Haastaako Putin Naton turvallisuuden ja solidaarisuuden?

Tekipä hän tai ei, Naton tulisi miettiä pikku vihreiden miesten ilmiön vaikutuksia erityisesti Baltian maihin Viroon ja Latviaan. Etnisiä venäläisiä kussakin maassa on noin neljäsosa väestöstä. Vaikka useimmat vaikuttavat tyytyväisiltä – suhteellisen harvat etniset venäläiset ovat viimeisten 20 vuoden aikana päättäneet lähteä noista maista ja palata Venäjälle – monilla ei ole kansalaisuutta.

Tämä ei ehkä ole suuren todennäköisyyden tapahtuma, mutta se ei todellakaan ole nolla todennäköisyys. Moskova valittaa säännöllisesti etnisten venäläisten kohtelusta Baltiassa, ja Putin on vaatinut oikeutta puuttua asiaan muissa valtioissa puolustaakseen etnisiä venäläisiä ja venäjänkielisiä heidän kansallisuudestaan ​​riippumatta.

Lisäksi Putin ilmaisee avoimesti vahvan valituksen Natoa vastaan. Hän saattaisi pitää houkuttelevana ajatusta uskottavasta kieltämisoperaatiosta, joka voisi haastaa Naton jäsenen turvallisuuden ja heikentää allianssin solidaarisuutta ja uskottavuutta. Moskovan suhteellisen vähäinen investointi aseellisen separatismin ruokkimiseen on varmasti synnyttänyt kaaosta Itä-Ukrainassa.

Naton jäsenten pitäisi nyt keskustella siitä, miten liittoutuisi reagoimaan, jos vaikkapa paikallisten asukkaiden avustamat sotilaat ilman arvomerkkejä valtaaisivat paikallishallinnon rakennuksen Itä-Virossa, aivan Venäjän rajan toisella puolella. Ensimmäinen kysymys olisi, pitääkö Nato tätä Viron sisäisenä ongelmana, jonka pitäisi hoitaa itse, vai pitääkö sitä 5 artiklan mukaisena tapahtumana, joka edellyttää liittolaisten pitävän sitä hyökkäyksenä kaikkia vastaan.

Tartunnan ehkäisy

Allianssin jäsenet eivät todennäköisesti tekisi tiukkaa päätöstä siitä, kuinka toimia ilman todellista tilannetta. Silti olisi hyödyllistä käydä alustavasti keskustelua päätöstä ohjaavista näkökohdista. Se voisi nopeuttaa Naton päätöstä todellisessa kriisissä. Nopea reagointi olisi tärkeää, jotta kohtaus voidaan nopeasti hillitä (ja lopettaa), ennen kuin asiat rappeutuivat ja kohtaukset leviävät muihin paikkoihin, kuten tapahtui Itä-Ukrainassa.

Tästä ei tule helppoa keskustelua. Jotkut liittolaiset voisivat hyvinkin ottaa kannan, että ilman vakuuttavia todisteita Venäjän osallisuudesta tällainen kriisi olisi sisäisen turvallisuuden asia, jota Viron oma poliisi ja turvallisuusjoukot käsittelevät. Se saattaa tuottaa Viron hallitukselle pettymyksen, mutta Tallinnan olisi hyödyllistä tietää.

Jos toisaalta Naton liittolaiset olisivat taipuvaisia ​​pitämään tämänkaltaista tapausta 5 artiklaan liittyvänä, liittoutuman tulisi keskustella, mikä vastaus olisi järkevä ja suunniteltava sen mukaisesti. Siihen kuuluu se, miten NATO voisi auttaa Viron turvallisuusjoukkoja.

Yksi vaihtoehto, johon Ukrainan turvallisuusjoukoilla ei ilmeisesti ollut kapasiteettia, varsinkin paikallisten poliisivoimien rakenteiden pääosin romahtamisen jälkeen, olisi erikoisjoukkojen tukema poliisioperaatio. Tarkoituksena olisi eristää takavarikoitu rakennus; siirrä mahdolliset mielenosoittajajoukot pois alueelta; katkaista sähkö-, kaasu-, vesi- ja viemäriliittymät; ja sitten odottaa miehittäjiä.

Paikalliset joukot Virossa (tai Latviassa) voivat hyvinkin pystyä toteuttamaan tällaisen operaation yksin. Mutta Naton ennakkosuunnittelu ja osallistuminen lisäisi heidän valmiuksiaan. Se lähettäisi myös tärkeitä poliittisia signaaleja: ensinnäkin tukiviestin hallituksille, jotka saattavat joutua pienten vihreiden miesten hyökkäyksen uhreiksi, ja toiseksi viestin Kremlille, että taktiikka ei toimi NATO-jäsentä vastaan.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu vuonna Peili verkossa .