Miksi puolalaiset eivät ole vaikuttuneita Puolan taloudellisista saavutuksista?

Kahden vuosikymmenen aikana Puola koki EU:n vakaimman nopean kasvun, keskimäärin 3,7 prosenttia vuodessa, mikä ansaitsi siitä lempinimen Euroopan tiikeri. Tämä saavutus oli vieläkin merkittävämpi, koska se oli osallistava: työpaikat ja palkat lisääntyivät, tuloryhmien ja alueiden välinen eriarvoisuus pysyi alhaisena ja köyhyys väheni.

Mutta Puolan nopea taloudellinen nousu loi uusia haasteita. Kasvuprosessin perustana ollut luova tuho aiheutti myös massiivisia yhteiskunnallisia muutoksia, jotka haastoivat kansalaisten kestävyyttä. Työntekijät muuttivat maatiloilta tehtaille ja sitten toimistoihin, jolloin määräaikaiset tai turhat työsopimukset lisääntyivät huomattavasti ja sosiaaliapua oli suhteellisen vähän. Yhdessä automaatiotrendien ja sen kielteisten vaikutusten kanssa vähän ammattitaitoa vaativiin töihin monet työväenluokan perheet kohtasivat lisääntynyttä ahdistusta ja epävarmuutta tulevaisuudestaan.

Ja vaikka työntekijät vastasivat markkinakilpailun kannustimiin lisäämällä työn tuottavuutta, Puolan palkat pysyivät EU:n alhaisimpien joukossa. Vuonna 2015 keskimääräinen tuntityövoimakustannus (ilman maataloutta ja julkishallintoa) oli EU:ssa 25,00 euroa, mutta Puolassa vain 8,60 euroa, mikä sijoittui EU28-maiden kuuden parhaan joukkoon. Ja lähentyminen palkkojen kanssa Saksassa – sen välittömässä lännen naapurissa ja sen työntekijöiden tärkeässä kohteessa – tapahtuu vain hitaasti; tuottavuuden kasvu ja reaalipalkat seurasivat toisiaan huomattavasti enemmän Saksassa kuin Puolassa. Esimerkiksi Puolan työn tuottavuus (tavaroiden ja palveluiden tuotanto työtuntia kohti) kasvoi vuosina 2000–2016 noin 51 prosenttia, mutta työntekijöiden palkat kasvoivat vain 33 prosenttia.



Lisäksi talouskehityksen eniten suosimissakin on turhautumista. Puolalaisten toiveet ja käsitykset kasvavat hyvinvoinnin kohentuessa: EU:n korkeatuloisten talouksien ja erityisesti Saksan kurominen kiinni on monien mielestä turhauttavan hidasta. Tähän sisältyy julkisen sektorin hallinnon kurominen kiinni, erityisesti hallinnon tehokkuuden ja vastuuvelvollisuuden suhteen kansalaisia ​​kohtaan julkisten palvelujen toimittamisesta.

Eikä auta, että luottamus EU:hun, joka on Puolan uudistusten keskeinen ulkoinen ankkuri, on menetetty, kuten muuallakin Euroopassa. Liittyminen ja sitoutuminen EU:hun yhteisön säännöstöä olivat keskeisiä tekijöitä, jotka ohjasivat Puolan korkeaan tulotasoon johtaneiden uudistusten visiota ja johdonmukaisuutta. Mutta tämä ankkuri kohtaa nyt omat haasteensa:

Tästä [edistymisestä] huolimatta monet eurooppalaiset pitävät unionia joko liian etäisenä tai liian häiritsevänä heidän jokapäiväiseen elämäänsä. Toiset kyseenalaistavat sen lisäarvon ja kysyvät, kuinka Eurooppa parantaa heidän elintasoaan. Ja liian monille EU ei vastannut heidän odotuksiaan, kun se kamppaili sodanjälkeisen historiansa pahimman rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisin kanssa (European Commission 2017:2).

Kasvun lähteillä, jotka ajoivat Puolan korkean tulotason asemaan ja lisäsivät merkittävästi vaurautta, on nyt vähemmän mahdollisuuksia saada lisää suuria tulonparannuksia. Monet korkean tulotason maat ovat kasvaneet suhteellisen hitaasti sen jälkeen. 1960-luvulta 1990-luvulle vain 10 maata liittyi korkean tulotason maan (HIC) klubiin, ja niiden keskimääräinen vuotuinen BKT asukasta kohden kasvoi lähellä tai yli 2 prosenttia (katso kuva 1).

Kuva yksi . Saavuttaa korkean tulotason ja keskimääräisen BKT:n kasvun, 1965–1995

Kuva 1. Korkean tulotason saavuttaminen ja BKT:n keskimääräinen kasvu 1965–1995

Näihin haasteisiin vastaaminen nykyisessä maailmanlaajuisessa tilanteessa ei ole pieni yritys. Kuten muuallakin maailmassa, Puola kohtaa nyt erilaisen globaalin kontekstin – hitaamman kasvun ja suuremman epävarmuuden. Valmistus on vähemmän työvoimavaltaista kuin ennen. Neljäs teollinen vallankumous, jolle on ominaista tuotantoprosessien automatisointi, aiheuttaa huomattavan määrän keskitason ammattitaitoisten työntekijöiden menetyksiä kehittyneissä maissa.

Kokemus konsolidoituneista korkean tulotason talouksista tarjoaa seuraavat näkemykset Puolalle jatkossa (katso kuva 2), kuten L oppitunnissa on raportoitu Puolasta, Insights for Poland: Kestävä ja osallistava siirtyminen korkean tulotason asemaan . Ensinnäkin parempaa hallintoa tarvitaan lisäämään luottamusta hallitukseen. Tämä voitaisiin saavuttaa tekemällä julkisista palveluista asiakaslähtöisempiä, läpinäkyvämpiä ja tehokkaampia sekä ottamalla kansalaiset suoremmin mukaan julkisten palvelujen tarjonnan parantamiseen. Toiseksi terveen makrotalouspolitiikan ylläpitämiseen on nyt sisällytettävä finanssipoliittisen liikkumavaran luominen ikääntymisestä ja epävarmmasta globaalista kontekstista aiheutuvien kasvavien paineiden käsittelemiseksi. Kolmanneksi maan yhdistämisen jatkaminen kansainvälisesti, jotta kansalaiset voivat edelleen nauttia kaupan ja yhdentymisen eduista, edellyttää investointien lisäämistä sopivaan kovaan ja pehmeään infrastruktuuriin. Ja kanta maahanmuuttoon voi olla kattavampi. Neljänneksi siirtyminen ylöspäin maailmanlaajuisissa arvoketjuissa keskittymällä tuotteiden ja palvelujen laatuun yhtenäisemmän tuen avulla innovaatioille, jotta siitä tulisi keskeinen kasvun veturi. Lopuksi kaikkien kansalaisten mukaan ottaminen tarkoittaa investointien jatkamista laadukkaaseen koulutukseen ja terveydenhuoltoon kaikille. Se tarkoittaa myös parempaa tasapainoa työturvallisuuden ja työmarkkinoiden joustavuuden välillä, työntekijöiden tukemista työpaikkojen välillä, sosiaalimenojen kohdentamista ikääntyville ja haavoittuville väestönosille sekä verojärjestelmän progressiivisuuden varmistamista.

Kuva kaksi . Puolan näkemyksiä korkean tulotason talouksien konsolidoituneiden kokemusten perusteella

Kuva 2. Puolan näkemyksiä korkean tulotason talouksien kokemuksen perusteella

Ja lopuksi, kun maa nousee vastaamaan näihin haasteisiin, sen tulee varmistaa, että se vartioi yhteistä visiota ja pitkän aikavälin politiikan jatkuvuutta, jotka ovat palvelleet maata niin hyvin aiemmin.